Onko Karjalan palautus mahdotonta - ei sentään

Viime viikon kyselyssä 88% piti Karjalan saamista osaksi Suomea tärkeämpänä kuin omaisuuden restituutiota. Tulos ei toki ole kelvollinen mielipidekysely, mutta jotenkin tuntuisi, että oikea kysely asiasta antaisi samansuuntaisen tuloksen. Kohta lähtee seuraava kysely samasta aihepiiristä. Uuden Suomen debatissa oli senlaatuista argumentaatiota, että sitä pitää kuitenkin vielä käsitellä lisää:

Sinun vaatimuksesi luopua restituutiosta on sama kuin pakottaa meidät valehtelemaan. Etkö vieläkään tajua, että omistusoikeus on perusihmisoikeuksia, minkä vuoksi restituutio-oikeus on olemassa jokaisen pakolaisen kohdalla täydellisesti siitä riippumatta, mikä sinun kantasi on.

---

Karjala takaisin. Suomi on demokratia, joka on SITOUTUNUT kansainvälisiin sopimuksiin. Joten on turha taistella niitä vastaan. On aivan sama, mitä sinun mielestäsi kansa ajattelee evakkojen restituutio-oikeudesta. Se on joka tapauksessa olemassa, sille et voi mitään.

---

Suomen valtio ei voi omia yksityistä omaisuutta. Omistuksen siirto tapahtuu saannon tai pakkoluovutuksen kautta. Kumpaakaan ei käytetty. Pakkoluovutusta ei enää voida edes käyttää.

Karjalan palautukselle ei pidä hankkia kannatusta vastoin totuutta ja vastoin kansainvälisiä säännöksiä. Silloin se lepää epärehellisellä perustalla.

Ovatko asiat todella näin huonosti? En nimittäin kyllä jaksa uskoa, että suomalaisilla olisi mitään kovin suurta intoa "palauttaa" omaisuutta, jonka nykyään elävien ihmisten isovanhemmat menettivät yli 60 vuotta sitten. Jos Karjalan palauttamisen yhteydessä isketään tällaisia vaatimuksia pöytään, on todella helppoa tehdä päätös, että unohdetaan koko juttu. Mikään kansainvälinen säännös ei voi pakottaa Suomea ottamaan Karjalaa takaisin.

Onneksi restituutivaatimuksen perusta ei ole oikeasti ole tukeva. Omistusoikeus ei tietenkään ole mikään perusihmisoikeus, vaan aina ja kaikkialla omistusoikeuteen saa pakkotilanteessa puuttua. Esimerkiksi EN:n ihmisoikeussopimuksen 15 artikla nimenomaan säätää oikeuden sodan tai muun hätätilan aikana poiketa lähes kaikista sopimuksen määräyksistä. Vain orjuuden, kidutuksen ja lakiin perustumattomien tuomioiden kielto on aina voimassa. Suomi oli takuulla pakkotilanteessa kun se luovutti Karjalan nahkoineen karvoineen Neuvostoliitolle. Suomen valtiokin voi toki puuttua yksityiseen omistukseen muutenkin kuin pakkolunastuksella, se edellyttää vain perustuslain säätämisjärjestyksen käyttämistä. Sitä taatusti tarvittaisiin Karjalan palautuksessa, mutta sitä käytettiin jo Karjalan luovutuksessa Neuvostoliitolle: palautuksessa ei enää puututtaisi kenekään omaisuuteen, se tehtiin jo luovutuksen yhteydessä. Lopuksi jokaisesta kansainvälisestä sopimuksesta voi tarpeen vaatiessa erota. Jos se olisi tarpeen Karjalan palauttamiseksi, se olisi tehtävä. Tuskin kuitenkaan, EIT:hän on jo vähemmän yllättävän sanansa sanonut tässä asiassa. Ikävä kyllä ProKarelian kanonisoitu totuus ei tästä hätkähdä.

Lopuksi täytyy vielä kommentoida tätä:

Edelleen hämmästelen suurta hyökkäysintoasi. En ole kertaakaan havainnut, että olisit moittinut mitenkään suomettuneita suomalaisia poliitikkoja tai Neuvostoliittoa, joka hyökkäsi Suomeen ja väkivallan ja sillä uhkaamisen avulla vei Suomelta 45 000 km2 alueen.

Olet kaiken tarmosi keskittänyt Pro Kareliaa ja minua vastaan hyökkäämiseen. Mikäs siinä, kyllä me sen kestämme. Mutta sinun motivaatiosi tässä asiassa hämmästyttää.

Jokainen tätä blogia seurannut tietänee näiden syytösten perättömyyden ja törkeyden. "Neuvostobolshusta" ja "FSB:n agentista" ei enää paljon puutu.

Debatti jatkuu ja haaste toistetaan jälleen

Lukekaa tuolta, kopioin vain loppupuheenvuoroni tänne:

Minä olen toistuvasti tarjonnut keinoa päästä minusta eroon: Puolueeton taho tutkii, mitä Porkkala-komitealle annetuissa lausunnoissa ja muussa asiaan liittyvissä oikeustieteellisissä lähteissä sanotaan. Jos blogissamme on annettu virheellistä tietoa, poistan sen ja lopetan sekaantumisen Karjala-keskusteluun.

Vastaavasti, jos blogissa oleva tieto on oikein, ProKarelia luopuu omaisuuden restituutiovaatimuksista, rehabilitoi Reformisuunnitelman ja pyytää julkisesti anteeksi niiltä, jotka KareliaForumilla haukuttiin neuvostobolshuiksi ja FSB:n agenteiksi moderaattorin mitenkään puuttumatta.

Jos kerran tiedät varmasti olevasi oikeassa, eikö tämä ole tarjous, josta ei voi kieltäytyä? Eikö se ole kuin ottaisi tikkarin lapselta? Eikö mitä tahansa voi luvata, kun ei ole pelkoa siitä, että lupauksen voisi joutua täyttämään?

Löytyisikö tämän lukijoiden joukosta vapaaehtoisia puoleettomia välimiehiä tätä ratkaisemaan?

Tyhmän pastorin uusin

Suomen tyhmin pastori on taas pulauttanut iloksemme tajunnanvirtaa. Tässä valittuja paloja ja kommenttia niihin:

Kesällä 2009 tuli hyvin Venäjällä yleiseen tietoisuuteen ja Suomessa Pro Karelia- yhteisön aktivistien tietoon, että Petroskoissa joutui syytteeseen ja sai lopulta tuomion eräs 47 vuotta vanha mies, joka oli jakanut lehtisiä alueen liittämiseksi Suomeen. Petroskoi oli osa Suomea, kun Suomen ja Saksan miehitysjoukot valloittivat alueen jatkosodassa. Sinä aikana myös nämä sotilaat jakoivat suomalaissaksalaista siementä paikallisiin naisiin, mistä perintönä alueella asuu paljon sodan aikana tai pian sen jälkeen syntynyttä väestöä, joiden isästä ei ole tarkempaa tietoa.

Mitähän pastori on tässä ollut ajattelevinaan? Petroskoi ei kyllä ole koskaan ollut osa Suomea, ja (ilmeisesti) 1962 syntynyt on taatusti liian nuori olemaan suomalaisen sotilaan poika ja toisaalta liian vanha olemaan pojanpoika.

ProKarelian suunnitelmaan kuuluu anastaa Venäjältä Karjalan tasavalta ja Karjalan kannas, Viipurin kaupunki ja Leningradin alue sekä Petsamo ja Murmansk Suomelle.

Pastorilta puuttuu järkeä, vaan ei mielikuvitusta.

Äh, sekavaa tajunnanvirtaa pakollisine Anton Salosineen ja Kavkaz Centereineen. Ei tuota lue erkkikään.

Karjala takaisin vai omaisuus takaisin

Päämäärämme on menetetyn Karjalan palauttaminen Suomelle. Yksityisten ihmisten talojen ja tonttien omistussuhteet ovat eri asia. Sinänsä on ymmärrettävää, että evakkojen perilliset haluavat saada takaisin omistukseensa sukunsa vanhan kotipaikan, mutta Karjalan palautuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Karjalan palautusta ajavien henkilöiden ja järjestöjen profiloituminen julkisuudessa vain taloista ja tonteista riitelijöiksi sotkee ja jarruttaa varsinaista asiaa. Suomessa se vie uskottavuuden Karjalan palautuksen idealta yhteisenä kansallisena projektina ja saa sen näyttämään pienen kuppikunnan kiinteistökeinottelulta. Karjalan venäläisen väestön keskuudessa taas puheet omaisuuden palauttamisesta herättävät turhaa pelkoa ja vastustusta. Paikallisten venäläisten saaminen mahdollisimman myötämielisiksi alueen Suomeen liittämistä kohtaan on asia, johon kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota.

Kyselyitä luvassa

Blogger osaa kaikenlaista. Taidan seuraavaksi leikkiä hieman kyselyillä. Lähinnä huumorimielessä, toki.

Jatkoa edelliseen

Debatti jatkuu:

Koen hyvin mielenkiintoiseksi sen, että käytät nimimerkkiä "Karjala takaisin" ja kerrot haluavasi Karjalan takaisin. Kun sitten katson kirjoituksistasi, kuka tai mikä on kaikkein suurin rikollinen Karjala-kysymyksen hoitamisessa, niin se on Pro Karelia ja minä.

Arveletko, että tämä on tehokkain tapa hoitaa tätä asiaa? Eli tapella kaikkein voimakkaimmin niitä vastaan, jotka kaikkein eniten vievät asiaa eteenpäin? Jos asian hoito jäisi sinun blogisi varaan, se olisi jo unohdettu vuosikausia sitten."

Kuten olen useamminkin kertonut, juuri ProKarelia sai minut 90-luvulla kiinnostumaan
Karjalan palautuksesta: näytti siltä, että olisi mahdollista kehittää poliittinen kompromissi, joka tekisi sen mahdolliseksi. Kun ProKarelia on sittemmin toistuvasti
toiminut tavoilla, jotka tuntuvat aiheuttavan pelkkää vahinkoa palautuksen uskottavuudelle, mitä olisi pitänyt tehdä? Vaieta? Minusta on ollut tärkeää yrittää ylläpitää käsitystä, että toisenlainen Karjalan palautus on mahdollinen. Karjalaa en ole palauttanut, mutta olenko ollut väärässä? Onko jokin ProKarelian hellimistä ja minun arvostelemistani ideoista tuottanut tulosta? Onko EIT palauttanut omaisuutta? Onko "merivaltaus" edistänyt Karjalan palautusta?

"Annat myöskin blogissasi väärää tietoa. Minulle sopii ihan hyvin, että palkkaat ulkopuolisen tutkijan selvittämään, kuka on oikeassa missäkin kysymyksessä. Olen kuitenkin ehdottanut, että perehdyt asiaan uudelleen."

Tässä on nyt sana sanaa vastassa. Siksi olen ehdottanut yhtä tai useampaa puolueetonta ratkaisijaa. Kukaan minun palkkaamani ei tietenkään olisi sitä.

"Olet myös nostanut Porkkalan kysymyksen ensisijaiseksi asiasta. Ensisijainen asia ovat keksinäiset ja kansainväliset sopimukset, ei Porkkalan palautus, joka on yksi esimerkki siitä, että muutoksia tapahtuu."

Porkkalan palautuksen yhteydessä tehtiin hyvin oleellinen selvitys siitä, mitä sopimukset ja lait asioista sanovat. Tulos oli se, että ne eivät riitä, vaan tarvitaan uutta lainsäädäntöä. Tämä on vielä enemmän totta, jos Karjala palautetaan.

"Joudun pakostakin ihmettelemään, mitä sinun todelliset tavoitteesi ovat. Jos ne ovat puhtaat, tule keskustelemaan niistä. Kerro kuka olet, sovitaan tapaamisen aika ja keskustellaan aivan kuin ihmiset nokikkain. Nyt istut tiukasti nimimerkin suojassa ja teet hyökkäyksiä toisensa jälkeen. Pidän sellaista outona menettelynä."

Minulla on ihan oikea elämä, jossa Karjalan palautus on pelkkä sivujuonne (enkä edes ole ainoa tätä nimimerkkiä käyttävä). En totisesti halua siviiliminälleni ikävyyksiä. Lienemme sentään yhtä mieltä siitä, että agumenttien sisältö on tärkeä, ei niiden esittäjä. Omalla nimellä esiintymällä saisi vain ikävyyksiä, mutta ei tulisi yhtään paremmin kuulluksi.

ProKarelian kanonisoitu totuus

Jouduin jälleen verkkodebattiin ProKarelian edustajan kanssa. Yritin uudistaa kesäisen haasteeni, että puolueeton taho ratkaisisi, kumpi meistä kertoo totuuden Porkkalan palautuksen yhteydessä tehdyistä oikeustieteellisistä selvityksistä. Ei taaskaan kelvannut. Kummallinen reagointi mieheltä, joka on erittäin varma asiastaan ja vielä saarnaa avoimuuden puolesta. Tosin nyt oli sentään pakko myöntää, että Tauno Suontausta ja tarkemmin ajatellen myös komitean puheenjohtaja Veli Merikoski katsoivat omistusoikeuden lakanneen jo Porkkalassakin, mutta he olivat tietenkin väärässä. Ihmetyttää vain, että jos omistusoikeuden säilyminen oli jotenkin itsestäänselvä juttu, miten sitä ei ProKareliassakaan tiedetty ennenkuin tällä vuosituhannella. Ja miksiköhän Porkkalan palautukseen perehdyttiin vasta nyt, eikä jo kymmenen vuotta sitten. Se on sentään asian juridiikan kannalta pikkuisen relevantimpi asia kuin esimerkiksi Hammurabin laki.




Kun ProKarelian edustajalla oli vielä otsaa kanonisoida omat kirjoituksensa alkuperäislähteiden veroisiksi, mennä myöhempien KareliaForumin moderaattoreiden selän taakse piiloon, ja syyttää allekirjoittanutta tietämättömäksi, tuntui, että pitää reagoida jotenkin. Ensin ajattelin hakea lisätietoa Kansallisarkistosta. Vanhoja papereita ei sovi ruveta skannailemaan, mutta mieleen tuli, että viime käynnin jälkeen olen hankkinut kamerakännykän. Sitten tuli kuitenkin mieleeni sekä vaivattomampi että ilkeämpi idea. Päätin testata kamerakannykkää ensin salaperäiseen lisuriin, ja selvittää vähän laajemmin, miten siiinä asiaa käsitellään. Anteeksi kuvien huono laatu. Oli ensimmäinen kerta, kun kuvaan moista, eikä kännykkäkään kaksinen ole.

Ensin kansilehti:




Kirjoittaja joutuu myöntämään, että Erik Castrénin kanta perustui nimenomaan siihen, että Porkkala oli vain vuokralla:





Perimmältään kysymystä ei voitu ratkaista juridisesti, vaan kysymyksessä oli poliittinen päätös (Näin olisi myös Karjalan palautuksen yhteydessä, ja asiaa kannattaisi ihan oikeasti ajatella):



Vuokra-ajan lyhyyden merkitys Paavo Kastarin lausunnossa ja Sven Högströmin eriävä mielipide sivuutetaan kokonaan.

Loppujen lopuksi kirjoittaja joutuu tunnustamaan, ettei ole saanut selvää vastausta kysymykseen, kuka omistaa Karjalan maat, vaan se saadaan ehkä EIT:stä muutaman vuoden kuluttua:






Vastaus saatiin sitten 10.10.2008. Olisi tosiaan aika tunnustaa se. Kirjoittajakin voisi poistaa omilta webisivuiltaan tämän väitteen:

Tutkimustulosteni mukaan (Pariisin rauhansopimuksen 1947 mukaisen) rajantakaisen kiinteistöjen omistajien omistusoikeudet eivät ole sammuneet. Talvisodan jatkosota, ns. jatkosota päättyi 4.9.1944. Pidän tällä päivämäärällä kiinteistörekisteriin merkittyjä omistajia kiinteistöjen oikeina omistajina. Tämä tarkoittaa, että Karjalan, Petsamon, Sallan ja Kuusamon itäosien sekä Suomenlahden saarten yksityisillä maanomistajilla tai heidän perillisillään on runsaasti selvitettäviä asioita Venäjän federaation kanssa.

Sitten ei tarvitsisi enää niin innokkaasti sensuroida Wikipediaa.